Näin vältät perintöriitoja – vinkkejä perinnönjättäjälle

"Riidelkööt perilliset sitten keskenään!" on usein kuultu fraasi, joka sinänsä on perintöasioissa ihan totta. Perinnönjättäjä ei ole enää itse näkemässä, sujuuko perinnönjako perillisten kesken kitkatta vai rikkoutuvatko siinä vaiheessa viimeisetkin välit. Riita-alttius on pitkälti kiinni omasta sukuhistoriasta, perillisten luonteista ja joskus varmaan myös pelkästä tuurista. Jotkut saavat (ainakin näin juristin näkökulmasta) hyvinkin epämääräiset perintötilanteet sovittua mutkat suorina maaliin, kun taas toisilla saattaa riitaa tulla pienimmästäkin perintökalusta. 

Perittävällä itsellään on kuitenkin vielä elossa ollessaan joitakin mahdollisuuksia vaikuttaa omien perillistensä riita-alttiuteen ja muutenkin tulevan perinnönjaon sujuvuuteen. Seuraavassa muutamia vinkkejä, jotka voi käytännössä todeta toimiviksi.

1) Selvät sävelet ennakkoperinnöissä

Oman kokemukseni mukaan perillisten perittävältä tämän eläessä saamat lahjoitukset ovat yksi suurimmista erimielisyyden ja etenkin epäluuloisuuden aiheuttajista perinnönjakotilanteissa. On totta, että eläessäsi sinun ei tarvitse kysellä muiden perillisten lupia lahjoittaessasi omaisuuttasi yhdelle perillisistäsi tai muualle. Perunkirjoitus- ja perinnönjakovaiheessa on kuitenkin selvitettävä, onko jotakuta perillistä tai muuta henkilöä suosittu lahjalla, joka olisi otettava perinnönjaossa tai jopa lakiosan täydennyksenä huomioon. Kun siis lahjoitat vähäistä arvokkaampaa omaisuutta, tee siitä aina lahjakirja jossa otat kantaa ennakkoperintöasioihin (ennakkoperinnöistä voit lukea lisää blogista täältä). Ota lahjoituksen yhteydessä kantaa myös lahjoituksen arvoon. Ei ole myöskään ollenkaan huono idea arvioida jo etukäteen, onko tehtävä lahjoitus niin suuri, että se voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin muiden perillisten lakiosa määriteltäessä.

2) Älä tee suullisia lupauksia

Kuoleman jälkeistä aikaa koskevat määräykset on aina tehtävä testamentin muodossa. Älä siis lupaile suullisesti perillisillesi mitään perinnönjakoon tai kuoleman jälkeiseen aikaan liittyvää, jollet ole tehnyt testamenttia. Suulliset lupaukset tai testamentin muotovaatimuksia täyttämättömät kirjalliset ilmoitukset johtavat vain pettymyksiin, jos muut perilliset eivät niihin suostukaan tai jos ne eivät verotuksellisesti vastaa sitä, mitä perinnönsaajalle hänen perintöosuutensa perusteella kuuluisi.

3) Tiedä, mitä omistat

Epäselvät omistussuhteet aiheuttavat hyvin herkästi riitoja tai ainakin ylimääräistä selvittelyä perinnönjakotilanteissa. Hoida siis jo eläessäsi kuntoon esimerkiksi lainhuudot, ajoneuvojen rekisteröinnit ja osakasluettelokirjaukset ja pidä tallessa panttikirjat, asunto-osakkeet ja muut arvopaperit. Jos mahdollista, myötävaikuta myös siihen, että omat osakkuutesi muissa kuolinpesissä tulevat jo omana elinaikanasi selvitetyksi ja perinnöt jaetuiksi.

4) Muista puolisosi - varsinkin ne entiset

Avioliitolla ja sitä kautta myös avio-oikeudella on merkittävä merkitys perintöä jaettaessa, koska ennen perinnönjakoa on toimitettava ositus. Jos ositus on toimittamatta, voi ex-puoliso ilmestyä esittämään vaatimuksia vuosikymmenienkin takaa. Huolehdi siis ositukset kuntoon kirjallisesti niin avioeroon kuin kuolemantapaukseenkin päättyneistä avioliitoista riippumatta siitä, onko varallisuutta ollut vai ei. Nykyisessä avioliitossa selvittele tarvittaessa avioehtosopimuksen tarve. Näin omaisuutta ei päädy avio-oikeuden kautta sellaisille tahoille, joille sen ei kuuluisi päätyä, eikä "yllätysosapuolia" ilmaannu perinnönjakovaiheessa.

Jos olet perinyt omaisuutta lapsettomalta aviopuolisoltasi tai saanut omaisuutta testamentilla, jossa on myös oman kuolemasi jälkeistä aikaa koskevia toissijaismääräyksiä, muista myös nämä määräysvaltaasi koskevat rajoitteet ennen kuin lahjoitat tai testamenttaat omaisuutta muulle taholle.

5) Sovi selkeästi

Varsinkin yhteisomistettujen kiinteistöjen ja asuntojen osalta törmää usein siihen, että toinen omistajista on esimerkiksi rahoittanut kiinteistön hankintaa tai remontointia enemmän kuin toinen, tai sitten muut huolenpitopanokset jakautuvat epäsuhtaisesti omistusosuuksiin nähden. Jälkikäteen voi olla hyvin vaikea selvittää, miten tämä epäsuhta tulisi huomioida perinnönjaossa (tai muutenkin osapuolten välillä), vai tulisiko sitä huomioida ollenkaan. Onko kyseessä velka, lahja, vai jotain muuta? Osapuolten itsensähän se pitäisi parhaiten tietää, mistä on kyse - sovi siis asiasta selkeästi ja mielellään kirjallisesti niin, että jälkipolvetkin asian ymmärtävät.

Selkeysvaatimus koskee toki kaikkea muutakin: varsinkin testamentin on syytä olla sanamuodoltaan sellainen, ettei sen sisällöstä jää tulkinnanvaraa. Testamenttia tulkittaessa kun ei testaattori itse enää ole paikalla kertomassa, mitä määräyksillään tarkoitti.

6) Vähemmän on enemmän

Vaikka varsinaista riitaa ei olisikaan, perillispiirin laajuus tuottaa joskus käytännön ongelmia perinnönjaolle varsinkin silloin, jos joku osakkaista on passiivinen. Jos pesässä on kymmeniä toisilleen vieraita osakkaita, joista kenellekään ei ole odotettavissa järin suuria perintöosuuksia, saattaa koko perintö joskus jäädä jakamatta ihan vain siitä syystä, että kukaan ei ole halukas ottamaan jakotoimia hoitaakseen. 

Jokainen päättää tietysti itse, mutta oma vahva suositukseni on näissä tilanteissa harkita testamentin tekemistä. Jos kukaan omista perillisistä ei ole kovin läheinen, kannattaa harkita vaikkapa jotakin yleishyödyllistä tahoa. Tällöin pienemmästäkin perinnöstä on luultavasti enemmän iloa ja hyötyä saajalleen kuin silloin, jos perintö kuluu pesänselvityskustannuksiin tai jää makaamaan pankkitileille. 

Myös lapsettoman avioparin kannattaa jo eläessään muistaa perimysjärjestys: leski perii ensin, ja molempien kuoltua omaisuus jaetaan molempien sukuhaarojen kesken. Tämä voi johtaa hyvinkin laajoihin kuolinpesiin vuosikymmenien päästä ensimmäisen puolison kuolemasta. Tässä tapauksessa kannattaa harkita esimerkiksi keskinäisiä testamenttimääräyksiä, joilla omaisuus saadaan tarvittaessa jäämään lopullisesti eloon jääneelle puolisolle ja tämän perillisille.

7) Älä unohda velkojia

Suomessa velat eivät periydy, mutta toisaalta ei perintöäkään voida jakaa, ennen kuin velat on maksettu. Tilanne ei välttämättä aiheuta niinkään riitaa, vaan pettymyksiä: käytännössä voi käydä niin, ettei perillinen tai testamentinsaaja saakaan hänelle tarkoitettua perintöä, jos sitä koskevaa velkaa on vielä maksamatta eikä saajakaan pysty siitä vastaamaan. Esimerkki: perittävällä on asunto, jonka osalta on määrätty, että leski saa siihen elinikäisen hallintaoikeuden. Perittävällä on jäljellä kuollessaan myös asuntolainaa. Muuta varallisuutta ei asunnon lisäksi oikeastaan ole. Jotta leski voi käytännössä asua asunnossa, on jonkun huolehdittava asuntolainan maksamisesta. Perillisilläkään ei tässä tilanteessa ole mitään velvollisuutta maksaa lainan lyhennyksiä omasta pussistaan siltä osin, kun kuolinpesän varat eivät siihen riitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lesken on viime kädessä itse maksettava asuntolainaa velkojalle, jos hän haluaa säilyttää asunnon käytössään. Muussa tapauksessa asunto on luultavasti myytävä, jotta velka saadaan maksettua pois. Sama pätee tilanteeseen, jossa omaisuus on testamentattu leskelle tai jollekin muulle henkilölle omistusoikeudella.

Jos siis haluat varmistua, että omaisuus voi veloista huolimatta siirtyä saajalleen, kannattaa (mikäli mahdollista) ottaa vaikkapa lainamäärää vastaava henkivakuutus, jota koskeva kuolemantapauskorvaus ohjataan tavalla tai toisella testamentinsaajalle tai lainan lyhennykseksi. Lainojen kattamista koskevia määräyksiä voi antaa myös testamentissa, jos se on tarkoituksenmukaista. 

8) Mitä vielä? 

Kaikkia konflikteja ei kerta kaikkiaan voi välttää (eikä ehkä ole tarvettakaan), mutta yllä olevan listan läpikäymällä voisin väittää, että olet ainakin pienentänyt perintöriitojen mahdollisuuksia omalta osaltasi. Tilanteesta riippuen keinoja voi toki olla muitakin. Jos joku asia arveluttaa omassa tilanteessasi, kannattaa varata aika neuvotteluun, ja kartoitetaan juuri sinun tilanteeseesi sopiva ratkaisu.  

- Katri / Laki-Silta