Ennakkoperintö vai lahja?

Ennakkoperintö on ehkä yleisin väärinkäsityksiä, tulkintaongelmia ja joskus ristiriitojakin aiheuttava termi perintöoikeudessa. Moni mieltää ennakkoperinnön olevan vain verotuksellisesti edullinen lahjoitus, josta saaja maksaa lahjaveron sijasta edullisemman perintöveron. Näin ei kuitenkaan ole, eikä lahjoitusta kannata koskaan suunnitella pelkässä verosuunnittelumielessä tietämättä, mikä vaikutus lahjoituksella on lahjoittajan kuoleman jälkeen tehtävään perinnönjakoon.

Antamishetkellä ennakkoperintö on juridisesti ja verotuksellisesti kuten mikä tahansa rintaperillisen saama lahja. Saaja maksaa siitä lahjaveron kulloinkin voimassa olevan lahjaveroasteikon mukaisesti. Lahjan nimeäminen ennakkoperinnöksi ei siis tuota mitään verosäästöjä lahjoitushetkellä.

Ennakkoperinnön keskeisin ero tavalliseen lahjaan on se, että ennakkoperintö vähennetään saajansa perintöosuudesta lahjan antajan kuoltua. Esimerkkinä vaikkapa tilanne, jossa perinnönjättäjällä A on kaksi lasta, B ja C. A on antanut eläessään B:lle ennakkoperintönä 10.000 euroa. Jos A:lla on kuollessaan jäljellä omaisuutta 90.000 euroa, luetaan B:n saama 10.000 euroa perinnönjaossa mukaan pesän varoihin. Jotta kumpikin perillinen saa perintöosuutenaan puolet pesän varoista, saa B perintönä enää ainoastaan 40.000 euroa ja C loput 50.000 euroa.

Koska ennakkoperintö vaikuttaa olennaisesti perinnönjaon lopputulokseen, vaikuttaa se jossain määrin myös lahjan antajan kuoltua toimitettavaan perintöverotukseen. Yllä kuvatussa esimerkissä B:lle määrätään perintövero sen mukaisesti, kuin hän perisi 50.000 euroa. Ennakkoperinnöstä ei kuitenkaan käytännössä tarvitse maksaa veroa kahdesti, koska määrätystä perintöverosta vähennetään B:n jo aiemmin ennakkoperinnöstä maksama lahjavero. Verotuksessa negatiivisin vaikutus tuleekin progression kautta - koska perintövero on progressiivinen, on määrättävä vero prosentuaalisesti sitä suurempi, mitä enemmän perintöä perillisen katsotaan saaneen.

Lahjan antaja saa vapaasti päättää, onko lahjoitus ennakkoperintöä vai ei. Jos edellisen esimerkin tilanteessa A on kirjannut lahjakirjaan ehdon, ettei B:n saamaa 10.000 euron lahjoitusta ole otettava ennakkoperintönä huomioon, ei sitä enää perinnönjaossa vähennetä saajansa perintöosuudesta. Esimerkin tilanteessa B siis saisi pitää saamansa lahjoituksen hyvänään ja A:n 90.000 euron jäämistö jaettaisiin puoliksi, 45.000 euroa kummallekin perilliselle. B:n saamaa ennakkoperintöä ei tällöin oteta myöskään perintöverotuksessa huomioon (olettaen, että lahjasta on ehtinyt jo kulua yli 3 vuotta), vaan perintövero määrätään perintönä tosiasiallisesti saadusta 45.000 eurosta.

Kuten esimerkeistä käy ilmi, annetuilla lahjoituksilla voi olla suurikin merkitys siihen, miten omaisuus perinnönjaossa lopulta jaetaan ja mistä omaisuudesta perintövero määrätään. Lahjoituksia antaessa kannattaa siis aina päättää, onko lahjan saajaa tarkoitus suosia muiden perillisten kustannuksella vai onko lahjoitus tarkoitus kompensoida muille perillisille viimeistään perinnönjaossa. Tämä on tärkeää tehdä selväksi niin, että tarkoitus on todennettavissa jälkikäteen. Varminta määräys on ottaa lahjakirjaan tai tehdä se muuten kirjallisesti. Määräyksen voi tehdä myös jälkikäteen esimerkiksi testamentissa.

Jos mitään muuta näyttöä siitä, onko lahjoitus tarkoitettu ennakkoperinnöksi ei ole saatavilla, verotuksessa ja perinnönjaossa sovelletaan ns. ennakkoperintöolettamaa. Se tarkoittaa sitä, että jos joku rintaperillisistä on saanut lahjan ja muut eivät, katsotaan lahjoitus saajansa ennakkoperinnöksi. Jos taas kaikki rintaperilliset ovat saaneet samansuuruiset lahjat, ei kenenkään saamaa lahjaa katsota ennakkoperinnöiksi. Myöskään mitään pieniä tavanomaisia syntymäpäivälahjoja tai lahjan antajan maksamia perillisen koulutus- tai elantomenoja ei katsota ennakkoperinnöiksi. 

Jos perillisensä haluaa pitää varmasti samanveroisessa asemassa siitä huolimatta, että heille tehdään lahjoituksia eri aikoina, on lahjoitukset turvallisinta määrätä aina lahjoitushetkellä lahjakirjassa ennakkoperinnöiksi. Jos kuitenkin perillisiä on vain yksi tai jos kaikki perilliset ovat jo saaneet samansuuruiset ennakkoperinnöt, verotuksellisesti edullisempaa voi olla määrätä, että kyseessä ei ole ennakkoperintö. Lahjan antaja voi myös muuttaa määräystä jälkikäteen esimerkiksi testamentilla. 

Ennakkoperintöä voi antaa vain rintaperilliselle eli alenevassa polvessa perillisasemassa olevalle perilliselle. Jos perittävän oma lapsi on elossa, ei lapsenlapselle annettu lahja ole ennakkoperintöä eikä se automaattisesti vähennä hänen vanhempansa myöhemmin saamaa perintöosuutta. Lisäksi on muistettava, että vaikka haluamiensa perillisten suosiminen on sallittua, ei rintaperillisen oikeutta lakiosaan voi täysin sivuuttaa lahjoituksilla. Jos yhtä perillistä (tai muutakin henkilöä) on suosittu lahjoituksilla siinä määrin, että se loukkaa rintaperillisten oikeutta lakiosaan, on osattomaksi jääneillä rintaperillisillä oikeus tietyissä tilanteissa jopa oikeus vaatia lahjansaajalta lahjan arvon palauttamista lakiosan katteeksi. Sama pätee lahjan antajan aviopuolisoon, jolla voi olla oikeus vaatia osituksessa vastiketta sen vuoksi, että lahjoittaja on lahjoituksin vähentänyt omaisuuttaan ja siten pienentänyt puolison avio-osaa. Mikäli lahjoitus siis on niin suuri, että se kattaa merkittävän osan lahjan antajan omaisuudesta, on näitäkin seikkoja syytä miettiä ennen lahjoituksen toteuttamista.