Vinkkejä kuolinpesän tuloveroilmoitukseen

Kevättä kohti mennään, ja pian alkaa olla taas se aika, kun esitäytetyt veroilmoitukset saapuvat tarkistettaviksi. Elävillä henkilöillä (ainakin palkansaajilla) tiedot tuloista kulkeutuvat verottajalle usein siinä määrin automaattisesti, että esitäytetystä veroilmoituksesta tulee lähinnä tarkistettua tulossa olevien mätkyjen tai palautusten määrä, eikä näiden määräytymistä tule välttämättä sen kummemmin kyseenalaistettua. 

Esitäytetty veroilmoitus tulee samalla tavoin myös kuolinpesille niin kauan, kuin kuolinpesässä on jakamatonta omaisuutta jäljellä. Kuolinpesillä varsinkin luovutusvoitot ovat kuitenkin sellaisia, ettei automatiikka välttämättä toimi, ja veroilmoituksessa on oikeastikin korjattavaa. Seuraavassa siis muutamia käytännöllisiä vinkkejä kuolinpesän tuloveroasioihin. 

1. Huomaa ero veroissa:

Tulovero ja perintövero ovat täysin eri asioita. Perintövero määrätään vainajan perillisille, perintöveropäätökset tulevat heille suoraan ja jokainen osakas on itse vastuussa saamansa veron maksamisesta. Perintövero määrätään perukirjan perusteella, ja veropäätös saapuu omia aikojaan riippuen käsittelyajoista. Perintöveroa ei siis milloinkaan määrätä perinnönjättäjän itsensä kuolinpesälle. Perintövero ei myöskään korvaa kuolinpesän tuloveroilmoitusta, eikä perintöveropäätöksen saaminen tarkoita sitä, etteikö kuolinpesälle voisi vielä tulla tulo- tai muita veroja maksettavaksi. Tässä kirjoituksessa perehdytään nyt pelkästään (kuolinpesän) tuloverotukseen. (Perintöveroa käsiteltiinkin jo edellisessä blogitekstissä.) Kuolinpesälle määrättävistä veroista vastaavat kaikki kuolinpesän osakkaat kuolinpesän omaisuudella. 

2. Huomaa ero verovelvollisissa:

Kuolinpesä on oma, osakkaista erillinen verosubjektinsa. Kuolinpesälle tulee esitäytetty veroilmoitus samalla tavoin, kuin se olisi asianomaiselle henkilölle tullut hänen elinaikanaankin. Kuolinpesän veroilmoituksella ilmoitetaan kuolinpesälle kuuluvat tulot ja vähennykset. Vastaavasti jokainen kuolinpesän osakkaista tekee oman veroilmoituksen omista tuloistaan. Tämä kuulostaa itsestäänselvältä, mutta voi käytännössä tuottaa vaikeuksia: jos perinnönjättäjälle kuulunutta omaisuutta myydään ennen perinnönjakoa, verovelvollinen on kuolinpesä, ja jos taas perinnönjaon jälkeen, verovelvollinen on kukin perintöä saanut osakas jaossa saamansa omaisuuden osalta. Tieto perinnönjaosta ei välttämättä välity automaattisesti veroilmoitukselle edes siinä tapauksessa, että perinnönjakosopimus on toimitettu Verohallinnolle. Esitäytetyistä veroilmoituksista on siis aina ihan ensimmäisenä syytä tarkistaa se, että mahdolliset myyntivoitot tai -tappiot ovat tulossa oikean tahon verotukseen. Tällä on merkitystä varsinkin silloin, jos perinnönjako on ajoitettu verosuunnittelusyistä ennen tai jälkeen omaisuuden myynnin - verohyödyt jäävät nimittäin saamatta, jos osakkaat eivät muista varmistaa, että myyjätaho huomioidaan myös verotusta toimitettaessa. 

3. Tarkista omaisuuden hankintahinnat:

Kuolinpesissä on varsin usein rahasto-osuuksia, osakkeita, kiinteistöjä tai asunto, joka myydään joko kuolinpesän lukuun ennen jakoa tai osakkaat itse perinnönjaon jälkeen. Tästä omaisuudesta voi maksettavaksi tulla luovutusvoiton veroa (tai vaihtoehtoisesti siitä voi saada verovähennyskelpoista tappiota) riippuen siitä, myydäänkö omaisuutta voitolla vai tappiolla verrattuna hankintahintaan. Jos hankintahinta ei ole Verohallinnon tiedossa, luovutusvoiton vero määrätään ns. hankintameno-olettamaa käyttäen. Hankintameno-olettamalla veroa menee aina, vaikka luovutus olisi todellisuudessa ollut tappiollinen. 

Luovutusvoittoverotuksessa käytettävä hankintahinta määräytyy myyjätahon alkuperäisen hankintahinnan perusteella. Elävän henkilön lunastaessa itse elinaikanaan merkitsemiään rahasto-osuuksia, tiedot hankintahinnoista välittyvät rahastoyhtiöltä automaattisesti veroilmoitukselle, eikä tietoja tule sen vuoksi välttämättä tarkemmin tarkisteltua. Kuolinpesissä asia on kuitenkin toisin: kuolinpesän (tai perillisen) lunastaessa omaisuutta tai myydessä rahastoja, hankintahinta on perintöverotuksessa vahvistettu verotusarvo, eli perukirjaan merkitty kuolinpäivän mukainen käypä arvo. Käytännössähän tämä onkin se "hinta", jonka saajataho on omaisuudesta joutunut maksamaan. Ainakaan oman kokemukseni mukaan tämä arvo ei välity tuloverotuspuolelle, vaan kuolinpesillä esitäytetty veroilmoitus ehdottaa esim. rahastojen hankintahinnaksi sitä arvoa, joka niillä on ollut perinnönjättäjän merkitessä ne. Jos rahastojen arvo on ajan myötä noussut alkuperäisestä kuten usein ainakin tavoitteena on, tämä automatiikka johtaa siihen, että kuolinpesälle näyttää tulevan verotettavaa luovutusvoittoa, vaikka sellaista ei kuolinpäivän arvoon verrattuna välttämättä olisikaan. 

Ettei asia olisi liian yksinkertainen, edellisessä kappaleessa selostettu ei kuitenkaan koske leskeä, joka on saanut perittävän omaisuutta tasinkona. Hänen osaltaan tasinkona saadun omaisuuden hankintahinta on se alkuperäinen hinta, jolla perinnönjättäjä on omaisuuden hankkinut. Tarkkana siis saa olla ja joka tapauksessa hankintahinnat on syytä tarkistaa ja korjata oikeiksi, ellei sitten syystä tai toisesta halua verotustaan toimitettavan hankintameno-olettaman mukaan.

Ainakin isommissa veronalaisissa luovutuksissa kannattaa toki korkoseuraamusten välttämiseksi harkita ennakkoveron hakemista jo heti luovutuksen jälkeen eikä jättää asiaa esitäytetyn veroilmoituksen varaan, ja usein Verohallinto tällaiseen selvityspyynnöllä kehottaakin esim. kiinteistöjen osalta. 

4. Tarkista perittävän elinaikaiset tiedot kuolinvuoden osalta:

Koska verovuosi on kalenterivuosi, tuloveroilmoitus sisältää kuolinvuonna sekä perittävän elinaikaisia tuloja että mahdollisia kuolinpäivän jälkeisiä tuloja. Ennakonpidätyksen alaiset eläke- ja palkkatulotiedot menevät kuolinpesilläkin automaattisesti suoraan maksajalta Verohallinnolle, eikä niiden oikeellisuutta ole osakkailla välttämättä mahdollisuuttakaan tarkistella. Jos perinnönjättäjä on kuitenkin harjoittanut elinkeinotoimintaa tai saanut esimerkiksi vuokratuloja, kannattaa osakkaidenkin viimeistään veroilmoituksen jättövaiheessa tarkistaa tiedot huolellisesti ja ilmoittaa puuttuvat tiedot. Myös perittävän eläessään (kuolinvuoden aikana) tekemät omaisuuden luovutukset kuuluvat kuolinpesän veroilmoitukselle. Yleensä nämä seikat on kuitenkin hyvä tarkistaa jo perunkirjoitusvaiheessa, koska esimerkiksi tilittämätön arvonlisävero tai tulovero elinaikana saadun tulon ajalta on perintöverotuksessa vähennyskelpoista menoa. Toki myös vähennyspuoli kannattaa tarkistaa, mikäli osakkailla on tietoja perittävän elinaikanaan tilaamista kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä tai vaikkapa työmatkakustannuksista, jotka puuttuvat veroilmoitukselta. 

5. Varaudu veroihin perinnönjaossa:

Perinnönjaon voi tehdä periaatteessa koska tahansa perittävän kuoleman jälkeen - sillä edellytyksellä, että pesä on sitä ennen selvitetty. Jos mitään erityistä verotukseen vaikuttavaa luovutusta tai tuloa ei ole tiedossa ja perittävän elinaikainen veroprosentti on ollut sopiva, useimmiten kuolinpesät saavat kuolinvuodelta muutaman kympin tai satasen veronpalautusta. Toki myös jäännösvero on mahdollinen. Mikäli mitään erityistä verotukseen vaikuttavaa ei ole tiedossa eikä varmasti tiedossa olevia veroja maksamatta, ei kuolinpesän verotuspäätöstä ole välttämättä tarpeen jäädä odottamaan ennen perinnönjakoon ryhtymistä. Sen sijaan perinnönjaon yhteydessä kannattaa sopia, miten mahdollinen tuleva veronpalautus osakkaiden kesken jaetaan, ja jos tiedossa puolestaan on jäännösveroja, pesän tilille kannattaa jättää niihin riittävästi varoja jakamatta. Samalla kannattaa sopia, jätetäänkö kuolinpesän tili auki odottamaan mahdollisia veronpalautuksia, vai ilmoitetaanko Verohallinnolle esim. jonkun osakkaan oma tilinumero. Varoja ei tietenkään saa jakaa osakkaille niin, ettei verojen maksamiseen jää varoja - jos näin käy, osakkaat ovat velvollisia palauttamaan saamansa varat pesään. 

6. Tee valtakirja:

Kuten muitakin asioita, myös veroasioita kuolinpesässä hoitavat kaikki osakkaat yhdessä. Jos veroasioita on tiedossa enemmänkin, kannattaa osakkaiden valtuuttaa yksi asioidenhoitaja hoitamaan ilmoitukset kuolinpesän puolesta. Tätä varten Verohallinnolla on oma valtakirjapohja, joka löytyy vero.fi -verkkosivuilta. Valitettavasti kuolinpesien sähköinen asiointi verotusasioissa on edelleen varsin rajoitettua, joten valtuutettukin joutuu hoitamaan veroasioita useimmiten vanhaan tapaan paperilomakkeilla. 

7. Lue ohjeet:

Huomaathan, että edellä oleva vinkkilistaus ei ole missään tapauksessa tyhjentävä, tarkistettavia ja ilmoitettavia asioita voi olla tässä selostettuja enemmänkin. Siksi ajantasaiset ja tarkemmat ohjeet kannattaa aina tarkistaa suoraan Verohallinnosta. Verohallinnon verkkosivuilta löytyy nykyään varsin selkeät ohjeet kuolinpesien veroasiointia varten, joihin kannattaa kuolinpesän puolesta asioidessaan tutustua. 

- Katri / Laki-Silta 15.1.2024 -

Huomaathan, että blogitekstit perustuvat kunkin artikkelin kirjoittamisajankohtana voimassa olleeseen lainsäädäntöön, eikä niitä päivitetä. Tietojen ajantasaisuus kannattaa siis tarvittaessa tarkistaa blogin lisäksi muista lähteistä.