Mitä testamentille tapahtuu sen jälkeen, kun se on tehty?

Suurin osa ihmisistä tietää, miten testamentti tehdään ja mitä siinä suurin piirtein voi määrätä. Sen sijaan se, miten testamenttia kannattaa säilyttää ja miten se tulee aikanaan voimaan, on monelle testamentin jo tehneellekin vierasta. Tässä kirjoituksessa perehdytään testamentin vaiheisiin sen jälkeen, kun se on allekirjoitettu. 

1. Allekirjoitetun testamentin säilyttäminen

Testamentti on voimassa heti, kun se on asianmukaisesti allekirjoitettu. Sitä ei tavallisesti rekisteröidä mihinkään julkiseen rekisteriin. Koska testamentin voi kumota yksinkertaisimmillaan vain tuhoamalla testamenttipaperin, sen voimassaolo on kiinni testamenttiasiakirjan olemassaolosta ja siitä, että testamentti myös löytyy tekijänsä kuoltua. Alkuperäisestä allekirjoitetusta testamentista on siis syytä pitää arvoistaan huolta - koskeehan tämä yksi ainoa paperinpalanen useimmiten tekijänsä koko omaisuutta.

Myöhempien epäselvyyksien välttämiseksi suosittelen, että alkuperäinen testamentti tehdään vain yhtenä ainokaisena kappaleena, ja säilytetään paikassa, johon yksinomaan testamentin tekijällä on pääsy. Jos testamentista tehdään kuitenkin syystä tai toisesta useampia kappaleita, on tämän sekä tehtyjen kappaleiden määrän ja säilytyspaikan hyvä ilmetä testamentista. Tärkeää on, että testamentin tekijä itse muistaa tekemänsä testamentin olemassaolon ja sisällön. Vaikka testamentin voi peruuttaa asiakirjan hävittämisen lisäksi myös tekemällä uuden testamentin, epäselvyyksien välttämiseksi aikaisemmat versiot on hyvä hävittää. Tästä syystä testamentin alkuperäiskappaleen antaminen suoraan testamentinsaajalle ei välttämättä ole hyvä idea sen varalta, että tekijä haluaa myöhemmin muuttaa tai peruuttaa testamenttiaan. 

Ehdottomasti paras säilytyspaikka testamentille on nähdäkseni oman asiointipankin asiakirjasäilytys tai tallelokero, johon muilla ei ole käyttöoikeutta. Tällöin testamentti on suojassa esimerkiksi tulipaloilta tai pitkäkyntisiltä, jotka saattavat kotona säilytettyä testamenttia joissain tapauksissa uhata. Etuna on myös se, että testamentin sisältävä säilytys löytyy yleensä ongelmitta siinä vaiheessa, kun omaiset hankkivat saldotietoja pankista perunkirjoitusta varten. Tällöin ei myöskään synny riskiä, että testamentti eksyisi piironginlaatikosta muiden papereiden ohella vahingossa tai tahallisesti roskiin siinä vaiheessa, kun perilliset aikanaan tyhjentävät kaappeja.

2. Testamentin tiedoksianto

Niin kauan kuin testaattori elää, testamentti saa pölyyntyä rauhassa säilytyspaikassaan, eikä sitä tarvitse mitenkään määräajoin uudistaa. Toinen asia on, että varsinkin elämäntilanteiden ja perintöverotuksen muuttuessa testamentin sisältöä kannattaa aina silloin tällöin miettiä, ja muuttaa testamenttia, jos sen tekohetken mukainen tilanne ei enää vastaa tekijänsä tahtoa. Testamenttihan ei mitenkään sido tekijäänsä, vaan sitä (sekä omaisuuttaan) saa vapaasti muuttaa milloin tahansa.

Testamentti otetaan esille vasta perittävän kuoltua.  Testamentin esille tuomisesta huolehtii käytännössä useimmiten se henkilö, jonka tiedossa testamentin säilytyspaikka on, tai joka testamentin sattuu perittävän kotoa löytämään.  Yleensä kyseessä on sama osakas, joka ryhtyy järjestämään perunkirjoitusta. Tässä vaiheessa on omiaan aiheuttamaan hämmennystä, jos testamentteja löytyy eri tahoilta useampia, eikä niiden sanamuodoista käy selvästi ilmi, onko eri versioilla tarkoitettu kumota aiemmat versiot vai vain täydentää niitä. Jos testamenttia on säilytetty pankissa, tässä vaiheessa säilytys voidaan avata ja sen sisältö jäljentää yhdenkin osakkaan toimesta, mutta alkuperäinen asiakirja jää pankin hoteisiin, kunnes sen luovutukseen on kaikkien osakkaiden suostumus.

Testamentin sisältö käydään läpi perunkirjoitustilaisuudessa, johon kutsutaan lakimääräisten perillisten lisäksi mahdolliset testamentinsaajat. Varsin usein samassa yhteydessä testamentti annetaan tiedoksi kaikille lakimääräisille perillisille. Testamentin tiedoksianto tarkoittaa, että kaikki lakimääräiset perilliset todisteellisesti kuittaavat nähneensä testamentin ja vastaanottaneensa siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen. Jos joku perillisistä ei suostu allekirjoittamaan tiedoksiantoa, myös haastemies voi tarvittaessa toimittaa tiedoksiannon. Joka tapauksessa testamentti on tavalla tai toisella saatava annettua tiedoksi kaikille lakimääräisille perillisille, jotta se voi tulla voimaan.

3. Testamentin hyväksyminen tai moittiminen

Tiedoksiannon yhteydessä lakimääräiset perilliset saavat myös ilmoittaa, hyväksyvätkö he testamentin, ja lakiosaan oikeutetut perilliset lisäksi, vaativatko he lakiosaansa. Jos lakimääräinen perillinen, joka on testamentissa sivuutettu, hyväksyy testamentin (eikä vaadi lakiosaansa, jos kyseessä on rintaperillinen), hänen osakkuutensa kuolinpesässä päättyy hyväksymisilmoituksen antamiseen.

Jos perillinen ei hyväksy testamenttia, hänellä on kuusi kuukautta tiedoksiannosta aikaa moittia testamenttia. Moittiminen ei tarkoita paheksunnan osoittamista testamentin sisältöä kohtaan, vaan kanteen nostamista vainajan kotipaikan käräjäoikeudessa. Perusteita, joilla testamenttia voi moittia, ovat esimerkiksi muotovirhe tai testaattorin tahdonmuodostusta koskeva, esimerkiksi oikeustoimikelpoisuuteen tai erehtymiseen liittyvä virhe. Kanteella tähdätään siihen, että testamentti julistettaisiin pätemättömäksi. Pelkästään se, että perillinen ei ole tyytyväinen testamentin sisältöön, ei ole kanneperuste.

4. Testamentin toimeenpano

Jos kaikki perilliset joko hyväksyvät testamentin tai eivät nosta kannetta säädetyssä ajassa, testamentti tulee lainvoimaiseksi. Lainvoimaisuus tarkoittaa, että omaisuus voidaan jakaa testamentissa määrätyllä tavalla. Jos perittävä on ollut naimisissa, tulee ennen jakoa tarvittaessa suorittaa omaisuuden ositus.

Mikäli testamentissa on määrätty erikseen testamentin toimeenpanija, hänen toimivaltuutensa alkavat myös lähtökohtaisesti testamentin lainvoimaistumisesta, jollei muuta ole määrätty. Riitatilanteissa voidaan myös hakea pesänjakajan määräystä perinnönjakoa ratkaisemaan. Useimmissa tapauksissa omaisuus kuitenkin jaetaan sopimusjaolla testamentinsaajien ja mahdollisten lakiosaa vaatineiden perillisten kesken ilman ulkopuolisia.

5. Testamentin voimaansaattamisen jälkeen

Kun testamentti on tullut kokonaan toteutetuksi ja omaisuus kirjatuksi saajiensa nimiin, jää testamenttiasiakirja lähinnä muistoesineeksi jollekin osakkaalle, tai sitten se hävitetään. Poikkeuksen tästä muodostavat kuitenkin keskinäiset eli useamman henkilön (tyypillisesti pariskuntien) yhteiset testamentit sekä sellaiset testamentit, joissa on toissijaismääräyksiä siitä, kenelle omaisuus menee ensisaajan kuoltua.

Keskinäisten testamenttien osalta moni unohtaa tässä vaiheessa, että testamentti on toteutettu vasta ensimmäisenä kuolleen testaattorin osalta. Useimmiten testamentti sisältää edelleen relevantteja määräyksiä myös eloon jääneen testaattorin osalta, joten tässä vaiheessa eloon jääneen on syytä saada testamentti haltuunsa ja tallettaa se taas turvalliseen paikkaan. Eloon jääneellä on toki oman omaisuutensa osalta oikeus myös tehdä uusi testamentti, eli kumota aiemmat määräyksensä. Eloon jääneen kuoltua vastaava tiedoksianto- ja hyväksyntäkierros suoritetaaan uudelleen siitä huolimatta, että lakimääräisten perillisten piiri olisi sama kuin edellisellä kierroksella.

Silloin tällöin näkee myös testamentteja, joissa omistusoikeudesta on määrätty useampi sukupolvi eteenpäin niin, että omaisuuden saa ensiksi omistusoikeudella X, jonka kuoltua se siirtyy Y:lle. Näissä tilanteissa on Y:n edun mukaista saada alkuperäinen testamenttiasiakirja haltuunsa, jotta omistusoikeuden kirjaaminen hänen nimiinsä aikanaan X:n kuoltua onnistuu.