Lahjoitusten verosuunnittelu
Lahja on omaisuuden vastikkeeton luovutus. Lahjasta ei aiheudu veroseuraamuksia lahjan antajalle, jos kyseessä on puhdas lahjoitus ilman vastikkeita. Lahjan saajan kannalta lahjat ovat pääsääntöisesti lahjaveron alaisia. Lahjan saajan on tehtävä oma-aloitteisesti lahjaveroilmoitus, jonka perusteella Verohallinto määrää maksettavan lahjaveron. Lahjavero määräytyy pääsääntöisesti lahjan lahjoitushetken mukaisen käyvän arvon perusteella. Käypä arvo tarkoittaa sitä arvoa, mitä lahjan kohteella olisi myytäessä se vapailla markkinoilla lahjoituspäivänä.
Seuraavassa on käyty läpi joitakin lahjoituksiin liittyviä verovinkkejä ja verotusta sellaisena, kuin se on blogin kirjoittamishetkellä marraskuussa 2021. Muistathan vinkkejä hyödyntäessäsi, että verotus voi muuttua, joten tietojen ajantasaisuus on aina syytä tarkistaa ennen lahjoitusten toteuttamista!
Lahjavero määrätään progressiivisen lahjaveroasteikon mukaan niin, että veron määrä vaihtelee 8 %:sta 33 %:iin lahjoitetun omaisuuden arvon ja lahjanantajan ja -saajan sukulaisuussuhteen mukaan. Lahjaveron määrän voi arvioida kätevästi Verohallinnon nettisivuilta löytyvällä lahjaverolaskurilla. Lahjavero määrätään yleensä saajakohtaisesti. Jos lahjansaajina ovat aviopuolisot tai rekisteröidyt parisuhdekumppanit ja lahjanantajana on jommankumman puolison lähisukulainen, kannattaa lahja kuitenkin antaa yhteislahjana, jolloin puolisoille määrätään yhteinen lahjavero lähempää sukua olevan lahjansaajan veroprosentilla.
Lahjaveron alaraja on tällä hetkellä 5.000 euroa. Mikäli lahjan arvo on alle alarajan, lahjaveroa ei mene lainkaan. Tämä tarkoittaa, että minkä tahansa alle 5.000 euron arvoisen lahjan voi antaa verovapaasti eikä lahjansaajan tarvitse yleensä tehdä edes lahjaveroilmoitusta. Verovapaita lahjoja annettaessa on kuitenkin syytä muistaa ns. kolmen vuoden sääntö, eli se, että kolmen vuoden sisällä tehdyt lahjoitukset lasketaan lahjaverotuksessa yhteen. Jos siis lahjoitat tänään 4.999 euroa ja kahden vuoden päästä samalle saajalle vielä vaikkapa 800 euroa, jälkimmäisen lahjan kohdalla lahjan saajan onkin jo tehtävä lahjaveroilmoitus, ja lahjavero määrätään 5.799 eurosta. Lahjaveron alarajaa hyödynnettäessä on siis aina muistettava pitää kolmen vuoden tauko ennen seuraavan lahjan antamista.
Tyypillisin lahjaverosuunnittelussa käytetty tapa onkin tehdä lahjoitukset niin pienissä erissä, että lahjaverovelvollisuuden alaraja ei ylity. Hajauttamalla lahjoja eri antajille ja eri saajille omaisuutta pystyy luovuttamaan tällä tavoin melko suuriakin määriä. Esimerkiksi pariskunta voi lahjoittaa verovapaasti kahdelle lapselleen ja neljälle lapsenlapselleen yhteensä 59.988 euroa (kumpikin vanhemmista antaa kuusi lahjaa: 4.999 euroa kummallekin lapselle sekä jokaiselle lapsenlapselle). Tämä lahjoitustapa soveltuu parhaiten yksinkertaisiin rahalahjoihin. Esimerkiksi arvokkaampia kiinteistöjä lahjoittaessa pilkkominen verovapaisiin osiin ei välttämättä ole yhtä järkevää, koska jo lahjoituksen kulut kaupanvahvistus- ja lainhuutokuluineen saattavat ylittää saavutetut verosäästöt, ajanhukasta puhumattakaan.
Yleisen 5000 euron alarajan lisäksi lahjaverotuksessa on hyväksytty lisäksi kaksi erityistä lahjoitustyyppiä, jotka ovat verovapaita:
1. Tavanomaiset alle 4.000 euron arvoiset koti-irtaimistolahjat, jotka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön. Koti-irtaimistoksi luetaan esim. huonekalut, matot, taloustavarat, vaatteet ja kodinkoneet, ei kuitenkaan taideteokset tai muut tavanomaista arvokkaammat esineet. Tällaisia alle 4.000 euron koti-irtaimistolahjoja voi antaa vapaasti, eikä niitä lasketa yhteen "kolmen vuoden säännön" perusteella.
2. Lahjat koulutusta, kasvatusta tai elatusta varten. Voit maksaa toisen puolesta esimerkiksi vuokran, sähkölaskun, koulutusmaksuja tai ruokaostoksia tai muita elatukseen, kasvatukseen tai koulutukseen liittyviä maksuja ilman, että saajan tarvitsisi maksaa niistä lahjaveroa. Näissä lahjoituksissa on tärkeää, että lahjansaaja ei voi käyttää lahjaa muuhun tarkoitukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lahjoitus on tehtävä niin, että lahjan antaja maksaa laskut suoraan laskuttajalle, eikä siirrä rahaa lahjan saajalle. Lahjaveroa ei mene riippumatta maksettujen kustannusten määrästä tai antajan ja saajan sukulaisuussuhteesta. Näitäkään lahjoja ei kumuloida "kolmen vuoden säännön" mukaisesti.
Hallintaoikeuden pidättäminen on toinen varsin suosittu tapa pienentää lahjaveron määrää. Se tarkoittaa sitä, että lahjan antaja pidättää itselleen (tai muulle henkilölle) oikeuden käyttää lahjoittamaansa omaisuutta siitä huolimatta, että omistusoikeus siirtyy lahjan saajalle. Hallintaoikeus voidaan pidättää joko määräajaksi tai eliniäksi. Hallintaoikeus huomioidaan lahjaverotuksessa siten, että Verohallinto vähentää lahjan käyvästä arvosta hallintaoikeuden arvon ennen lahjaveron määräämistä. Hallintaoikeuden arvo voidaan laskea Verohallinnon kaavalla. Hallintaoikeusvähennys on sitä suurempi mitä nuorempi hallintaoikeuden saaja on. Parhaimmillaan se voi pienentää lahjan verotettavaa arvoa jopa yli puolella.
Huomionarvoista on sekin, että hallintaoikeuden saajan ei myöskään tarvitse maksaa lahjaveroa. Jos siis pidätät mökin lahjoituksen yhteydessä hallintaoikeuden puolisollesi tai jos annat sukulaisesi asua omistamassasi asunnossasi vastikkeetta, heidän ei tarvitse maksaa mökin käytöstä tai asumisesta lahjaveroa. Edellytyksenä tässä on siis se, että omistusoikeus omaisuuteen ei siirry, vaan ainoastaan käyttöoikeus.
Omaisuuden lahjoittaminen hallintaoikeus pidättämällä voi siis olla parhaimmillaan verotuksellisesti varsin edullinen tapa luovuttaa omaisuutta haluamalleen henkilölle. Ennen hallintaoikeuden pidättämistä kannattaa kuitenkin realistisesti arvioida, miten lahjoituksen jälkeinen yhteishallinto toimii käytännössä. Niin kauan kuin hallinta- ja omistusoikeus ovat hajautettuna eri henkilöille, kumpikaan ei esimerkiksi voi myydä hallintaoikeuden kohdetta ilman toisen suostumusta. Myös kohteen ylläpito- ja hoitokustannuksista joutuu yleensä jossain määrin aina sopimaan toisen osapuolen kanssa. Lisäksi hallintaoikeudesta luopuminen tai sen luovuttaminen myöhemmässä vaiheessa voivat aiheuttaa uusia veroseuraamuksia, joista on syytä olla tietoinen ennen hallintaoikeuslahjan toteuttamista.
Jos luovutus ei ole kokonaan vastikkeeton, vaan lahjansaaja maksaa omaisuudesta myös vastiketta, puhutaan lahjanluonteisesta kaupasta. Kauppa on lahjanluonteinen, jos ostaja maksaa vastiketta alle 75 % luovutuksen kohteen käyvästä arvosta. Jos ostaja esimerkiksi ostaa 100.000 euron arvoisen kiinteistön 50.000 eurolla, hänelle määrätään lahjavero 50.000 eurosta. Jos kauppahinta kuitenkin ylittää 75 % käyvästä arvosta (esimerkiksi mainitusta kiinteistöstä maksetaankin 75.500 euroa), verotusmielessä kauppa ei sisällä lahjaa ollenkaan eikä myöskään lahjaveroa mene.
Lahjanluonteisesta (kuten ei-lahjanluontoisestakin) kaupasta saattaa aiheutua myyjälle luovutusvoiton veroseuraamuksia. Lahjan saajan puolestaan kannattaa oman luovutusvoittoverotuksensa vuoksi pidättäytyä luovuttamasta lahjan kohdetta edelleen, ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta. Muutoin saattaa käydä niin, että lahjan saajan luovutusvoitto lasketaankin lahjan antajan hankintamenon perusteella eikä lahjaverotusarvon mukaan.
Jos lahjoitettava tai alennushinnalla luovutettava kohde on maatila tai yritys tai sellaisen osa, lahjaverotuksessa on tietyin ehdoin mahdollista saada sukupolvenvaihdoshuojennusta, joka pienentää maksettavan veron määrää merkittävästi tai poistaa sen kokonaan. Huojennukset edellyttävät, että lahjan saaja jatkaa maatalouden, maa- ja metsätalouden tai muun yritystoiminnan harjoittamista lahjana saamallaan maatilalla tai yrityksessä. Sukupolvenvaihdoslahjat on syytä suunnitella huolellisesti, ja tarvittaessa hakea Verohallinnolta lahjaverotuksen ennakkoratkaisu. Lisäksi on syytä muistaa, että lahjan saajalle määrätään huojennettu vero korotettuna, mikäli hän luovuttaa pääosan maatilasta tai yrityksestä edelleen, ennen kuin on kulunut viisi vuotta lahjoituksesta.
- Katri / Lakiasiaintoimisto Laki-Silta