Edunvalvontavaltuutuksista annetun lain muutokset 2026 - pitääkö aiempaa valtakirjaa muuttaa?

Edunvalvontavaltuutuksista annettu laki muuttui 1.5.2026. Tämä blogiteksti ei ole kattava esitys kaikista asiaan liittyvistä muutoksista, vaan sen on tarkoitus olla enemmänkin tarkistuslista, jonka avulla voit miettiä oman valtuutuksesi sisällön sopivuutta ja mahdollisia muutostarpeita. Osa muutoksista koskee myös jo vahvistettuja valtakirjoja, mutta tässä yhteydessä näkulmana on nimenomaan sellainen valtakirja, joka on allekirjoitettu, mutta ei vahvistettu. 

1. Kiinteistön luovuttaminen

Tähän saakka valtakirjassa on tullut erikseen mainita, jos valtuutetulle haluaa antaa oikeuden kiinteistön luovutukseen tai käyttämiseen velan vakuutena. Kiinteistöillä tarkoitetaan tässä yhteydessä omakotitalojen ja kesämökkien lisäksi myös metsämaata, peltoa ja kaikkea muutakin maapohjaa sen arvosta riippumatta. Tämä rajoitus on ollut oikeastaan aika kummallinen: asunto-osakkeen valtuutettu on saanut myydä ilman eri mainintaakin, mutta ei pienintäkään arvotonta joutomaan palasta.

Jatkossa omaisuuslajit ovat  tasa-arvoisemmassa asemassa. Valtuutettu saa jatkossa  luovuttaa ja pantata myös kiinteistöjä ilman eri mainintaa. Tämä muutos (toisin kuin muut muutoksista) koskee ainoastaan 1.5.2026 alkaen allekirjoitettavia uusia valtuutuksia. Jos sinulla siis on vanha valtakirja, jossa kiinteistöjen luovutuksia ei ole mainittu, etkä edelleenkään halua antaa valtutetulle tällaiseen oikeutta, mitään muutostarvetta ei ole. 

2. Valtuutetun esteellisyys

Valtuutettu ei saa edustaa valtuuttajaa sellaisissa asioissa, joissa vastapuolena on valtuutettu itse, valtuutetun puoliso, muu valtuutetun edustama henkilö tai laissa nimetty piiri muita valtuutetun sukulaisia. Lakimuutoksen myötä esteellisyyden aiheuttava sukulaisuussuhde hieman supistui: aiemmin valtuutettu ei saanut edustaa päämiestään, jos vastapuolena oli valtuutetun omaa täti, setä tai eno. Jatkossa valtuutettu kuitenkin saa päämiehensä puolesta tehdä vaikkapa sopimuksen oman tätinsä kanssa. Muutos koskee myös aiemmin laadittuja valtakirjoja. 

Käytännössä yleisimpiä esteellisyyden aiheuttavia tilanteita ovat esimerkiksi perinnönjaot, ositukset, perhe/sukulaispiirin keskinäiset kaupat, muut sopimukset ja lahjoitukset. Kuten ennenkin, valtuutettu arvioi aikanaan asioita hoitaessaan onko hän esteellinen hoitamaan jotain tiettyä toimenpidettä, ja mikäli esim. sukulaisuussuhde aiheuttaa esteellisyyden, valtuutettu voi (kuten on aiemminkin voinut) hakea tilalleen asiaa hoitamaan joko "tavallista" edunvalvojaa (yleinen edunvalvoja tai tehtävään soveltuva yksityishenkilö) tai valtakirjassa nimettyä esteetöntä varavaltuutettua. 

Tämä muutos ei siis käytännössä aiheuta mitään erityistä muutostarvetta vanhoihin valtakirjoihin. Paitsi tietysti siinä tapauksessa jos epäilet, että valtuutettu ryhtyisi aikanaan ei-toivottuihin "lehmänkauppoihin" vaikka sisaruksiesi kanssa, kannattaa tällaiset oikeustoimet valtakirjassa nimenomaisesti kieltää. Tai oikeastaan sanon suoraan, että jos et luota valtuutettuusi, älä nimeä häntä valtuutetuksi ollenkaan. 

3. Omaisuuden lahjoittaminen

Valtuutettu ei lähtökohtaisesti saa lahjoittaa mitään päämiehensä omaisuutta, ellei lahjan antamisen perusteita ole yksilöity valtakirjassa. Usein näkee valtakirjoja, joissa valtuutetulle (yleensä lapsi tai puoliso) on annettu oikeus antaa päämiehen puolesta tavanomaisia lahjoja esim. valtuuttajan lapsille ja lapsenlapsille, mutta toisaalta valtakirjassa ei ole nimetty ketään esteetöntä varavaltuutettua. Näissä tilanteissa valtuutettu ei esteellisyyden vuoksi ole lahjoituksiin saanut ryhtyä, vaikka ne valtakirjassa olisikin sallittu. Ja vaikka esteetön varavaltuutettu olisikin nimetty, ei varavaltuutuksen vahvistamista ole nähty järkeväksi hakea vaikkapa joululahjojen antamista varten. 

Nyt lakiin tuli erillinen poikkeussäännös, jonka mukaan valtuutettu saa esteellisyydestä huolimatta antaa tavanomaisia ja taloudelliselta merkitykseltään vähäisiä lahjoja myös sukulaisille, jos tällaiset lahjat ylipäätään on valtakirjassa sallittu. Itselleen valtuutettu ei kuitenkaan edelleenkään saa lahjoja antaa. 

Tämäkin muutos koskee myös vanhoja valtakirjoja. Käytännössä akuuttia muutostarvetta on ainoastaan siinä tapauksessa, jos 1) olet sallinut valtakirjassasi valtuutetun antaa em. tavanomaisia lahjoja JA olet nimennyt näitä varten esteettömän ulkopuolisen varavaltuutetun JA nimenomaisesti haluat, että vain esteetön varavaltuutettu (eikä siis varsinainen valtuutettu) saa nämä lahjat antaa. Tällöin on syytä muuttaa valtakirjaa määrämällä, että lahjoitusoikeus tosiaan on näissäkin vain varavaltuutetulla. Käytännössä nämä tilanteet lienevät melko harvinaisia. 

4. Edunvalvojan määrääminen valtuutetun tehtäviin

Käytännössä ehkä merkittävin muutos koskee niitä tilanteita, joissa valtakirjassa ei ole nimetty ulkopuolista varavaltuutettua, ja valtuutettu siitä syystä esteellisyystilanteessa joutuu hakemaan edunvalvojan (esim. yleinen edunvalvoja tai muu henkilö) määräämistä hoitamaan jonkin tietyn oikeustoimen, joka sinänsä muutoin kuuluisi valtuutetun toimivaltaan. 

Aiemmin näissä tilanteissa tehtävään nimettyyn edunvalvojaan sovellettiin holhoustoimilakia, jonka mukaiset valtuudet ovat useimmiten huomattavasti valtakirjassa annettuja valtuutuksia rajoitetummat. Esimerkiksi asunnon tai kiinteistön myynnille sekä perinnönjaolle tällainen edunvalvoja on joutunut hakemaan DVV:stä luvan, ja lisäksi kaikenlaiset lahjoitukset ovat olleet valtakirjan määräyksistä riippumatta edunvalvojalle kiellettyjä. 

Jatkossa näin ei ole: myös jälkikäteen valtuutetun tehtäviin määrätty edunvalvoja saa tehdä oikeustoimet samoin edellytyksin ja rajoituksin, kuin valtakirjassa nimetty valtuutettu. Useimmiten siis ilman DVV:n erillistä lupaa ja mikäli valtakirjassa on niin määrätty, myös lahjoitukset voivat olla mahdollisia.  

Muutos koskee myös aiemmin laadittuja valtakirjoja. Muutostarvetta ei sinänsä ole, ellet sitten nimenomaisesti halua, että mikäli valtuutetun ollessa esteellinen, ja asiaa hoitaa erikseen määrätty edunvalvoja, hänellä on rajoitetummat valtuudet kuin valtuutetulla itsellään. Tilanteet ovat moninaisia, joten jos asia arveluttaa, kannattaa määräykset käydä läpi tapauskohtaisesti ja tarvittaessa muuttaa niitä. 

Muutos on siinä mielessä erittäin positiivinen, että se laajentaa valtuuttajan määräysvaltaa valtakirjassa mahdollistettavien toimenpiteiden osalta etenkin niissä tilanteissa, joissa valtuuttajalla ei ole nimetä vielä valtakirjaa laadittaessa ketään sopivaa ulkopuolista varavaltuutettua, tai jos tällainen varavaltuutettu ei tilanteen tullen ole käytettävissä. Usein esimerkiksi lahjoitusvaltuudet on saatettu jätettää valtakirjaan kokonaan lisäämättä sen vuoksi, että valtuuttajalla ei ole ollut mielessä sopivaa suvun ulkopuolista henkilöä varavaltuutetuksi tällaisia hoitamaan. Nyt tämä ei enää estä lahjoitusvaltuuksien lisäämistä valtakirjaan. Jatkossa varsinaisen valtuutetun myöhemmin itselleen hakema sijainen (eli "edunvalvoja valtuutetun tehtävissä") voi hoitaa täysin samat asiat kuin valtakirjassa nimetty valtuutettukin. 

5. Yleisiä huomioita

Vaikka mikään lakimuutoksista ei nähdäkseni yksinään aiheuta akuuttia tarvetta aiemmin laadittujen valtakirjojen muuttamiseen, eivät muutokset missään nimessä ole myöskään täysin vailla merkitystä. Etenkin 4-kohdan mukainen muutos on asia, joka varmasti tulee jatkossa mietityttämään valtakirjoja muotoiltaessa. Jatkossa muotoilussa on otettava huomioon se, että esteellisyystilanteessa asioita hoitamaan voi tulla myös joku itselle aivan vieras henkilö (valtuuttajan esittämä yksityishenkilö tai yleinen edunvalvoja), ja hänellä on aivan samat valtuudet kuin valtuutetulla itselläänkin. Harkittavaksi tulee, pitäisikö tällaiseen tarvetta varautua tarkemmin, joko valtuutuksen yksityiskohtaisemmalla muotoilulla, tai ainakin valtuutetulle annettavilla erillisillä kirjallisilla toimiohjeilla.

Tavallisten juoksevien asioiden hoitaminen ei yleensä aiheuta ongelmia oli valtuutuksen sanamuoto mikä tahansa, mutta varsinkin perheenjäsenten välisten oikeustoimien osalta valtakirjan muotoiluun on lakimuutosten myötä syytä kiinnittää aina vain enemmän huomiota. Sen lisäksi, että hyvällä edunvalvontavaltakirjalla omat asiat hoituvat sujuvasti, sillä voidaan myös vähentää riskiä perillisten välisiin erimielisyyksiin ja epäselvyyksiin. 

Koska edunvalvontavaltuutus on edelleen suhteellisen uusi ilmiö ja siksi edunvalvontavaltuutettuna toimimisesta ja siihen liittyvistä valtakirjan muotoiluun liittyvistä ongelmista kertyy koko ajan lisää kokemusta, ollaan myös valtakirjoja laadittaessa huomioitavista seikoista jatkuvasti hieman viisaampia. Siksi suosittelenkin jokaista edunvalvontavaltuutuksen tehnyttä aika ajoin arvioimaan, onko valtakirja edelleen ajan tasalla vai olisiko sitä tarpeen mahdollisesti päivittää. Arviointi on erityisen tärkeää omaisuus- ja perhetilanteen muututtua laatimishetken tilanteesta. Kertaalleen laadittua ja allekirjoitettua edunvalvontavaltuutusta on mahdollista muuttaa niin kauan, kuin sitä ei ole vielä Digi- ja väestötietovirastossa vahvistettu. Koska kaikki muutokset vaativat samat muotovaatimukset kuin alkuperäinenkin valtakirja, kannattaa muutokset yleensä tehdä laatimalla ja allekirjoittamalla kokonaan uusi valtakirja.

-Katri / Laki-Silta 12.5.2026

Huomaathan, että blogitekstit perustuvat kunkin artikkelin kirjoittamisajankohtana voimassa tai tiedossa olleeseen lainsäädäntöön, eikä niitä päivitetä. Tietojen ajantasaisuus kannattaa siis tarvittaessa tarkistaa blogin lisäksi muista lähteistä.