Avioehto

Avioehtosopimus

Jos avioehtosopimusta ei ole, aviopuolisoilla on avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen riippumatta siitä, onko se hankittu ennen avioliittoa vai onko se saatu avioliiton aikana. Avioliiton alaista on myös kummankin puolison omilta sukulaisiltaan perintönä tai lahjana saama omaisuus, ellei puolison avio-oikeutta ole kyseistä omaisuutta koskevassa lahjakirjassa tai testamentissa nimenomaisesti suljettu pois. 

Avioliiton päättyessä tavalla tai toisella (avioero tai kuolema) avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo lähtökohtaisesti puolitetaan niin, että varakkaampi puoliso luovuttaa vähemmän omistavalle tasinkoa. Myös velat vaikuttavat tässä vaiheessa niin, että vaikka varallisuutta olisikin saman verran, saattaa velaton puoliso joutua maksamaan tasinkoa velkaantuneelle puolisolle. Omaisuuden siirtyminen tasinkona puolisolle voi olla joko suunniteltua ja verotuksellisesti järkevää - tai sitten se voi olla varsinkin maksavalle osapuolelle kammottava yllätys, joka pahimmassa tapauksessa vie puolet varallisuudesta. 

Avioehtosopimus on Digi- ja väestötietovirastossa rekisteröitävä kirjallinen sopimus, jolla pariskunta voi jo ennen avioliiton solmimista tai myöhemmin sen aikana vaikuttaa siihen, mikä omaisuus kuuluu puolituksen piiriin ja mikä ei. Koska sopimus voi olla erilainen ja johtaa erilaisiin lopputuloksiin riippuen siitä, miten liitto päättyy ja mitä varallisuutta puolisoilla on, ei avioehtoa laatiessa kannata tyytyä valmiisiin kaavakkeisiin vaan laatia omanlainen sopimus, joka ei tuota yllätyksiä.

Avioliiton kestäessä ja omaisuuden ja perheen kasvaessa kannattaa tilannetta aina välillä myös päivittää. Avioehdon olemassaolo ja tarpeellisuus kartoitetaan aina myös avioparin testamenttia suunniteltaessa.

Avopareja avioehtosopimus ei koske, koska heillä ei muutenkaan ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. 

Sopimus eron varalta ja muut avio- ja avopuolisoiden väliset sopimukset 

Avioehtosopimuksen lisäksi tai sijasta puolisoidenkin välillä saattaa olla tarpeellista tehdä joskus muitakin sopimuksia. Tällaisen sopimisen tarve kartoitetaan aina tilannekohtaisesti, ja mietitään juuri teille sopiva ratkaisu. 

Sopimus avio- tai avoeron varalta eli osituksen tai erottelun esisopimus on puolisoiden keskinäisessä suhteessa sitova sopimus, jolla pari voi jo ennakolta sopia, miten heidän omaisuutensa avioerotilanteessa jaettaisiin. Toisin kuin avioehdossa, tässä sopimuksessa on kyse aivan konkreettisesta sopimisesta sen suhteen, mitä omaisuutta kumpikin erossa saa ("Ota sinä lusikat, minä saan haarukat..."). Tällainen sopimus ei ole läheskään aina tarpeellinen, vaan sitä käytetään useimmiten esimerkiksi siinä vaiheessa, kun puolisot ovat jo päättäneet  hakea avioeroa, mutta he haluavat jo ennen hakemuksen vireillelaittoa varmistua, ettei kumpikaan heittäydy omaisuuden jaossa hankalaksi. Toinen tilanne, jossa tällaista sopimusta voi olla hyödyllistä käyttää, on esimerkiksi se, jossa puolisot haluavat jo ennalta sopia esimerkiksi siitä, kummalla on erotilanteessa ensisijainen oikeus lunastaa yhteistä omaisuutta itselleen.  Nämä sopimustyypit ovat sekä avio- että avoparien käytettävissä.  

Myös muunlaiset sopimukset puolisoiden välillä voivat olla tarpeen etenkin silloin, jos puolisoiden väliset omistussuhteet eivät täysin vastaa omaisuutta koskevia kirjauksia tai niiden rahoittamista. Varsin tyypillinen on tilanne, jossa puolisot ostavat yhteisellä asuntolainalla puoliksi yhteisen asunnon, mutta toinen rahoittaa omarahoitusosuuden yksin. Melko yleistä on sekin, että puolisot rakennuttavat yhteisillä varoilla talon tontille, joka on vain jommankumman nimissä. Tai se, että toinen puolisoista rahoittaa toisen puolison omistaman kesämökin remontoinnin. Tai melkein mikä tahansa muu tapa, jossa taloudelliset panostukset ovat jollain tavoin epäsuhdassa omistukseen. Valitettavasti tällaiset, usein arjessa ihan toimivilta tuntuvat ratkaisut, ovat omiaan aiheuttamaan katkeria riitoja ja epäoikeudenmukaisia lopputuloksia, jos parisuhde päättyy riitaisissa merkeissä tai jos toisen puolison sijasta asiaa hoitaakin hänen edunvalvojansa, perillisensä tai ulosottomies. Näissä tilanteissa suosittelemme AINA kirjallista sopimusta jo ennen järjestelyyn ryhtymistä, mutta toki tilannetta voidaan sopimuksin selkeyttää missä tahansa vaiheessa ennen, kuin asia on päässyt eskaloitumaan. 

Vaikka avioehtosopimusta lukuun ottamatta muut puolisoiden väliset varallisuutta  koskevat sopimukset ovat melko vapaamuotoisia, omatoimisen muotoilun sijasta ne kannattaa teettää ammattilaisella joka osaa arvioida, missä kaikissa tilanteissa niitä saattaa tarvita. Epäselvä sopimus, jonka tulkinnastakin ollaan eri mieltä, on nimittäin melkein yhtä huono vaihtoehto kuin ei sopimusta ollenkaan.